Jokaisella asuinalueella on aina yksi henkilö, joka on kaikista uusin asukas. Ehkä hän on jo asunut kymmenen vuotta kyseissä paikassa tai sitten hän on vasta muuttanut. Ehkä hän tuntee jo kaikki tiet monen kilometrin säteellä taikka sitten hän ei vielä osaa edes suunnistaa lähimarkettiin. Ehkä tulokas tuntee jo kaikki asuinalueensa tädit ja sedät, lapset ja vanhukset tai sitten hän ei vielä tunne ketään.
"Oh, se on mahtava. Se on juuri sitä mitä minä halusinkin..."
Rachelle Thompson katsoi uutta taloaan lumoutuneena. Nainen oli juuri muuttanut teini-ikäisen tyttärensä Michellen ja Elvis-kissansa kanssa Parry Streetin asuinalueelle. Rachelle oli halunnut uuden talon, joka olisi hyvin boheemin näköinen ulkoa sekä sisältä tekolampineen. Rachelle halusi aloittaa kaiken ihan alusta.
"Michelle, eikö se olekin upea?" Rachelle kysyi tyttäreltään, mutta Michelle oli jo kadonnut sisään.
Rachelle kiirehti tyttärensä perään. Talosta puuttui vielä muutama huonekalu, mutta nekin saisi hankittua pian.
"No, mitä pidät kultaseni?" Rachelle tenttasi tyttäreltään.
"Nooh, tämä tuntuu niin oudolta. Kaikki on niin.. erilaista. Mutta eiköhän tähän totu. Ehkä. Ainakin mä toivon niin." Michelle vastasi mietiskellen.
"Totta. Mutta arvaas mitä, sinä saat nyt aivan ikioman huoneen!"
Omasta huoneestaan Michelle innostui oikein kunnolla. Tytär hymyili innokkaasti ja kun hän hymyili, hän näytti paljon isältään.
"VAUTSI. Täähän on oikein kotoisa ja vielä aika suuri!" Michelle sanoi innoissaan.
Vaikka Michelle olikin usein epäilevä kaikkea uutta kohtaan, niin Rachelle uskoi, että tämä muutos olisi kuitenkin molemmille ihan hyväksi. Voisi unohtaa menneet ja keskittyä tulevaan.
Michelle halasi äitiään tyytyväisenä.
"Kiitos äiti, tätä mä kaipaankin. Omaa tilaa."
"Ymmärrän. Kaiken meidän kokemamme jälkeen.. Mutta kyllä me pärjätään ihan kahdestaan. Ollaan ennenkin pärjätty. Totuttelu uuteen kotiin vie aikansa, mutta jonkin ajan kuluttua tämä talo tuntuu jo todella tutulta ja turvalliselta." Rachelle sanoi vakuuttavasti.
Vähän myöhemmin Rachelle istuutui lukemaan hömppäromaania katsellen samalla taloaan.
Hetken luettuaan Rachelle tuumasi, että laihdutuskuuri ei olisi hänelle pahaksi, sillä vaikeiden aikojen aikana hän oli saanut liikakiloja. Sitten hän muisti Elviksen. Kissa oli jäänyt pihalle yksin.
Rachelle löysi Elviksen makoilemassa pihalla. Hän nosti kissan syliinsä ja puheli sille lempeästi.
Pian nainen kuuli takaansa hyvin hienovaraisen rykäisyn. Se kuului selvästi naiselle, joka halusi olla hyvin hienovarainen. Rachelle kääntyi ja näki edessään vihreät silmät.
Nainen oli hoikka, teräväpiirteinen ja sievästi pukeutunut. Hänen hymynsä oli hyvin hillitty ja lämmin, mutta jotenkin varauksellinen.
"Hei, olen Rosa Lyndom ja olen uusi naapurisi. Te olette nähtävästi se uusi asukas, joka on muuttanut viereeni." Rosa tervehti muodollisen reippaasti.
"Ööh, joo. Olen Rachelle Thompson. Muutin tosissaan tänne tyttäreni ja kissani kanssa."
"Sepäs mukavaa saada uusia naapureita. Minullakin on aviomies ja kaksi tytärtä sekä yksi poika. Teini-iässä kaikki. Toin muuten hiukan tekemääni sienipiirakkaa." Rosa sanoi hymyillen.
"Oih! Vesi nousee kielelle. Tule toki sisään!" Rachelle sanoi innokkaasti, sillä sienipiiras näytti todella mehevältä.
Sienipiirakan jälkeen naiset istuskelivat sohvalla. Rosa katsoi Rachellen boheemia asuntoa hyvin arvioivasti, mutta Rachelle ei huomannut sitä.
"No, voisitkos kertoa minulle alueen muista asukkaista, sillä varmaan tunnet heidät hyvin?" Rachelle avasi keskustelun. Hän ei oikein tiennyt, mitä mieltä oli Rosasta. Toisaalta nainen oli mukava ja lämmin, mutta toisaalta jotenkin jäätävän arvaamaton.
"Oh, heitä on niin paljon.." Rosa aloitti, mutta sitten kertoi ummet ja lammet kaikista asukkaista. Oli juoruava mummo, oli pankinjohtaja vaimoineen, oli kauhukakarat... Rachelle yllättyi siitä, että asukkaita oli niinkin paljon! Mutta sitten Rosa yhtäkkiä katsoi Rachellea merkitsevästi.
"Mutta kaikista tärkeimpiä minulle ovat Fergie Parsley ja Lena Miller. He ovat ystäviäni. Fergie on pankinjohtajan vaimo ja asuu vieressäni. Lena taas on neljän lapsen äiti. He ovat tutustumisenarvoisia. Meillä on tapana aina miltein jokapäivä kerääntyä viettämään aikaa yhdessä. Haluaisitko tulla vaikka jo huomenna tutustumaan muihin? Kokoonnumme huomenna Lenan luona."
"Ai.. minäkö sinun ystäviesi kanssa...? Mietin asiaa, mutta mitä te yleensä teette?"
"Noh.. Ei vielä kaikkea kermaa kakun päältä! Eli jos tulet niin sitten näät. Mutta aika rientää, taidan mennä laittamaan perheelleni ruokaa."
Lopuksi vielä naiset halasivat. Rosan halaus oli Rachellen mielestä hyvin tönkkö.
"Hei, kiitos että tulit käymään. Minulle on tosi tärkeää näin aluksi tutustua ihmisiin. Mukavaa, että halusit auttaa siinä." Rachelle kiitteli Rosaa.
"Uusia ystäviä täytyy auttaa. No hei sitten!"
Pian ilta pimeni ja molemmat naiset menivät nukkumaan. Rachelle nukahti heti, kun sänkyyn pääsi. Sen sijaan Michelle ei saanut ensin millään unen päästä kiinni. Hänen päässänsä pyörivät kaikki uudet asiat ja kaikki oli niin vieraan tuntuista. Ja kun hän viimein nukahti, tyttö näki painajaisia koko yön. Unissa pyörivät Rosan jäykän ystävälliset kasvot, Rachellen vakuuttava hymy ja sitten.. Isä. Isän kasvot eivät menneet pois millään. Ja isä teki sen taas. Yhä uudelleen ja uudelleen.
Aamulla Rachelle meni hakemaan unenpöpperössä postin. Sanomalehti. Michelle oli jo lähtenyt muutama tunti sitten kouluun. Oli tytön ensimmäinen koulupäivä uudessa koulussa. Rachelle jäi lueskelemaan lehteä hetkeksi ulos. Sitten hän näki Hänet...
Komea mies asteli rennosti kadun yli. Hän hymyili lämpimästi Rachellelle ja tervehti. Hetken ajan tuo mies katsoi huvittuneena Rachellen pyjamaa, mutta sitten päätti jatkaa matkaa.
Rachelle oli järkyttynyt. Hän livahti nopeasti taloon sisään ja tuijotti eteensä vain hiljaa. Naisen sydän jyskytti kovaa. Mies oli äärimmäisen komea. Sitten Rachelle vasta tajusi, mitä oli tapahtunut ja hän nolostui.
"Hieno ensivaikutelma, Rachelle. Pyjama päällä! Nähtävästi täällä pätee vähän erilaiset pukeutumiskoodit, kuin maalla." nainen jupisi itsekseen tuskastuneena.
Mutta sitten hän pysäytti ajatuksensa. Ei, ei hän saisi taas rakastua. Se olisi epäreilua Michellea kohtaan, se olisi vastuutonta...
"Voi hyvänen aika, kun olen tälläinen typerä romantikko!" Rachelle tiuskaisi, mutta halusi silti tietää tuosta hurmaavasta miehestä enemmän. Hän suorastaan janosi saada tietää, kuka mies oikein oli.
Rachelle tarrasi ahnaasti luuriin kiinni. Rachelle tiesi heti kenelle soittaa. Rosalle tietysti. Hänhän tunsi kaikki alueen asukkaat. Hän rukoili, että Rosa vastaisi...
"Hei, täällä Rosa Lyndom. Kuka siellä?" kuului teennäinen Rosan ääni.
"Hei! Täällä Rachelle. Nyt on sellainen tilanne, että ajattelin soittaa sinulle. Kun olin äsken hakemassa postia, niin näin erään komean miehen.. Tumma tukka, siniset silmät, ruskettunut iho. Tunnistatko?" Rachelle sanoi kiihtyneellä äänellä.
"Ahaa, tarkoitat varmaan Justinia. Hän asuu kadun toisella puolella. Mutta minulla on nyt kiire, enkä ennätä kertoa kaikkea. Tule illalla Lenan luokse tapaamaan ystäviäni, niin saat kuulla Justinista kaiken. Hei hei."
"Justin." Rachelle henkäisi ihastuneena suljettuaan luurin.
Muutaman tunnin päästä Michelle saapui koulusta, juuri kun Rachelle oli laittautumassa.
Michellen koulupäivä oli sujunut muuten hyvin, mutta hän ei ollut vielä tavannut ketään, joka olisi halunnut olla hänen kanssaan. Koulu oli ollut täynnä rikkaita diivoja ja ilkeitä kovanaamoja muutamaa tapausta lukuunottamatta.
Illalla Rachelle saapui Lenan talolle. Talo näytti aika sotkuiselta ulkoapäin, mutta kuitenkin jotenkin kodikkaalta, asutulta. Ulko-ovi oli jätetty auki Rachellea varten ja hän hipsi epävarmasti sisään. Sinisen sävyisessä olohuoneessa oli jo kova pulina päällä. Rosan lisäksi huoneessa oli vaaleahiuksinen nainen ja mustatukkainen kaunotar.
Vaaleahiuksinen nainen esittäytyi heti reippaasti Lenaksi ja mustahiuksinen Fergieksi.
"Tervetuloa kotiini! Meillä on tapana viettää näin ystävien kesken rentouttavia iltoja. Täällä ei kovinkaan nättiä ole ikinä, mutta koita kestää. Nyt sentään on rauhallista, kun mieheni vei lapset elokuviin." Lena rupatteli Rachellelle.
"Kiitos.. Montakos sinulla niitä lapsia sitten on?" Rachelle kysyi.
"Lenalla on kolme poikaa ja yksi tyttö, joka on vielä taapero. Minulla itselläni on kolme teini-ikäistä. Sinun tyttäresi tapasinkin jo. Ja eihän sitä tiedä, jos Fergiellekin vielä lapsia siunaantuu!" Rosa änkesi väliin selittämään.
"Ei ikinä." Fergie vannoi.
Illan mittaan Rachelle tutustui hyvin kaikkiin. Erityisesti hän piti Lenasta. Lena oli ihanan vilpitön. Rosa oli peruskohtelias, mutta Fergieen Rachelle ei saanut oikein vielä kontaktia.
"Ai haluat sinä tietää kaiken Justinista? No, hän on töissä rakennustyömaalla ja on ollut minunkin taloani ehostamassa. Ihan mukava mies, mutta hyvin yksinäinen. Ei päästä helposti ketään lähelleen." Rosa selitti.
"Ai ei vai? Kyllä se ainakin mielellään mun sänkyyn hyppäs, pienessä hiprakassa tosin." Fergie kommentoi väliin naurahtaen. Rosa pyöräytti silmiään hänelle.
"Siitä puheen ollen, Rachelle, mehän voisimme järjestää sinulle tupaantuliaiset vaikka Fergien upeassa talossa. Saisit tutustua muihin ja voisimme kutsua vaikka Justininkin paikalle. Mutta mitäs miehesi siihen sanoo, Fergie?" Rosa kysyi innoissaan.
"No itseasiassa minä ja Morter ei enää olla yhdessä. Erosimme. Tai oikeastaan Morter sai tietää vehtailustani muutaman jätkän kanssa. Se sitten pisti bänät. Mutta onneks se hölmö kirjotti joskus muhun umpirakastuneena yhteen sopimukseen nimensä. Joten talo ja sen kaikki kamat jäi mulle." Pusuhuuli Fergie selitti tyynenä.
Rachelle piti ilmeensä peruslukemilla, vaikka hänen olisi tehnyt mieli sanoa vaikka mitä. No huh, oli suorastaan ihme että tämä humpukka oli Rosan ystävä!
"Et voi olla tosissasi! JÄTIT PANKINJOHTAJAN? FERGIE!" Rosan ääni koveni ja hän näytti hyvin vihaiselta. Rosa oli selvästi pettynyt ystäväänsä.
"MITEN SAATOIT?" Rosa tiuskaisi.
Fergie oli jo aijempaa epävarmempi.
"No älä nyt vaahtoa.. Olisin mä sen ukon kuitenkin jättänyt. Mun tavoite oli vain saada sen rahat. En mä muuten sen kaljamahan kanssa olis maannu ja teeskennelly palvomani sitä. Helkutin huono sängyssäkin se oli. Siis sellanen.."
Lena koki, että oli keskeyttämisen aika. Ei hän halunnut, että Rachelle saisi ihan huoramaisen kuvan Fergiestä. Vaikka juuri sellainenhan Fergie olikin.
"Haluaisiko joku teetä?" Hän kysyi kovalla äänellä.
"Kyllä, kiitos. Omapahan on elämäsi, Fergie. Pilaa se ihan rauhassa." Rosa vielä tokaisi.
Loppu ilta sujuikin ihan rauhallisissa merkeissä. Rachelle sai Fergieenkin kontaktia, sillä neiti otti muutamat drinksut. Rachelle sai tietää kaikkea alueen asukkaista ja Lenan ja Rosan perheistä.
Kotona hän mietti, että oli saanut jo pari ystävää.
Seuraavina päivinä Rachelle mietti vain Justinia. Tulisiko tuo komea, salaperäinen mies hänen tupareihinsa? Miten tytär Michelle suhtautuisi äidin uuteen ihastukseen?
Jatkuu seuraavassa osassa.
Kommentit